1 Macc 4

Juudas voittaa kahdessa taistelussa Gorgiaan ja vuotta myöhemmin myös Lysiaan. Temppeli puhdistetaan ja vihitään, temppelivuori linnoitetaan.

1Mutta Gorgias otti viisituhatta jalkasoturia ja tuhat valioratsumiestä, ja sotajoukko lähti liikkeelle yöllä 2hyökätäkseen juutalaisten sotajoukon kimppuun ja tuhotakseen heidät äkkiarvaamatta; tällöin oli linnanväkeä hänellä oppaina. 3Muutta kun Juudas sai siitä tiedon, niin hänkin lähti liikkeelle sankareineen tuhotaksensa Emmauksen lähellä olevan sotajoukon, 4sillä aikaa kuin sotavoimat vielä olivat hajallaan leirin ulkopuolella. 5Kun nyt Gorgias yöllä tuli Juudaan leiriin eikä tavannut sieltä ketään, etsi hän heitä vuorilta, arvellen, että he olivat heitä paenneet. 6Mutta päivän koittaessa Juudas ilmestyi tasangolle, johdossaan kolmetuhatta miestä; kuitenkaan heillä ei ollut suojavarustuksia eikä miekkoja, siinä määrin kuin he olivat toivoneet. 7Kun he näkivät pakanain lujasti varustetun leirin ja lisäksi sitä ympäröivän, sotaan tottuneen ratsuväen, 8niin Juudas sanoi miehille, jotka olivat hänen seurassaan: Älkää peljätkö heidän suurta joukkoansa, älkääkä säikähtäkö heidän hyökkäystään. 9Muistakaa, kuinka meidän isämme pelastuivat Punaisessa meressä, kun farao sotajoukollaan ajoi heitä takaa. 10Huutakaamme nytkin apua taivaasta, ehkä hän mielistyy meihin ja muistaa isiemme liiton ja murskaa tämän sotajoukon tänään silmiemme edessä, 11että kaikki pakanat huomaisivat, että on olemassa se, joka lunastaa ja pelastaa Israelin. 12Kun nyt muukalaiset nostivat silmänsä ja näkivät heidän tulevan vastaansa, 13niin he lähtivät leiristä taisteluun, ja Juudaan miehet puhalsivat pasuunoihin. 14Sitten he iskivät yhteen, ja pakanat voitettiin perinpohjin, ja he pakenivat tasangolle; 15ja ne, jotka jäivät viimeisiksi, kaatuivat kaikki miekkaan. Ja heitä ajettiin takaa Gaseraan ja Juudean tasangoille ja Asdodiin ja Jamniaan asti. Ja heitä kaatui noin kolmetuhatta miestä. 16Kun Juudas sotajoukkoineen palasi heitä takaa-ajamasta, 17niin hän sanoi kansalle: Älkää himoitko saalista, sillä vielä on taistelu edessämme, 18Gorgias joukkoineen on näet vuoristossa meitä lähellä, vaan seisokaa nyt lujina vihollistemme edessä ja taistelkaa heitä vastaan; sitten voitte vapaasti ottaa saalista. 19Ennenkuin Juudas oli lopettanut puheensa, näkyi muuan osasto tulevan esiin vuorilta. 20Se näki nyt, että toinen joukko oli ajettu pakoon ja että leiriä juuri sytytettiin tuleen; sillä savu, joka sieltä näkyi, ilmaisi, mitä oli tapahtunut. 21Havaittuaan tämän he joutuivat ylen suuren pelon valtaan. Ja kun he samalla näkivät myös Juudaan sotajoukon seivovan kentällä valmiina taisteluun, 22niin he kaikki pakenivat vierasheimoisten maahan. 23Silloin Juudas kääntyi takaisin ryöstämään leiriä. Ja he saivat paljon kultaa ja hopeaa sekä tummansinisiä ja meripurppuraisia kankaita ja suuria rikkauksia. 24Ja palatessaan he kohottivat ylistys- ja kiitosvirsiä kohti taivasta, sillä hyvä, iankaikkisesti pysyvä on hänen armonsa. 25Ja suuri voitto oli suotu Israelille sinä päivänä. 26Mutta kaikki ne vierasheimoiset, jotka olivat päässeet pakoon, menivät ja ilmoittivat Lysiaalle kaiken, mitä oli tapahtunut. 27Kuultuaan kaiken hän hämmästyi ja tuli alakuloiseksi, koska Israelille ei ollut käynyt niinkuin hän oli tahtonut, eikä asia ollut niin päättynyt, kuin kuningas oli hänelle antanut toimeksi. 28Seuraavana vuonna hän kokosi kuusikymmentä tuhatta jalkamiestä valioväkeä ja viisituhatta ratsumiestä sotiaksensa heitä vastaan. 29Ja he kulkivat Idumeaan ja leiriytyivät Beetsuuriin, mutta Juudas lähti heitä vastaan johdossansa kymmenentuhatta miestä. 30Kun hän näki tuon vahvan sotajoukon, niin hän rukoili ja sanoi: Ole kiitetty, sinä Israelin pelastaja, joka olet tehnyt tyhjäksi jättiläisen hyökkäyksen palvelijasi Daavidin käden kautta ja antanut filistealaisten sotajoukon Joonatanin, Saulin pojan, ja hänen aseenkantajansa käsiin. 31Jätä tämä sotajoukko kansasi Israelin käsiin, ja joutukoot ne häpeään, jotka luottavat sotaväkeensä ja ratsumiehiinsä. 32Herätä heissä pelko ja masenna heidän rohkeutensa ja voimansa, niin että he horjuvat ja tulevat murskatuiksi. 33Lyö heidät niiden miekalla, jotka sinua rakastavat, ja niin ylistäkööt sinua kiitosvirsillä kaikki, jotka tuntevat sinun nimesi. 34Sitten joukot iskivät yhteen, ja Lysiaan sotajoukosta kaatui noin viisituhatta miestä, jotka kaatuivat taistellessaan heitä vastaan. 35Kun Lysias näki, kuinka hänen oma sotajoukkonsa oli lyöty pakoon, mutta kuinka Juudan miehet olivat pelottomat, ja kuinka he olivat valmiit uljaasti taistelemaan henkensä edestä, niin hän lähti Antiokiaan. Sitten hän pestasi vierasta sotaväkeä, lähteäksensä jälleen, joukon tultua täysilukuiseksi, Juudeaan. 36Silloin Juudas ja hänen veljensä sanoivat: Katso, meidän vihollisemme ovat muserretut; lähtekäämme siis puhdistamaan pyhäkkö ja vihkimään se uudelleen. 37Ja koko sotajoukko kerääntyi yhteen, ja he lähtivät Siionin vuorelle. 38Kun he näkivät, että pyhäkkö oli autiona ja alttari häväistynä ja portit poltetut ja että esipihoissa kasvoi pensaikkoa niinkuin metsässä tai niinkuin jollakin vuorella ja että kammiot olivat hävitetyt, 39niin he repäisivät vaatteensa, valittivat suurella äänellä, sirottivat tuhkaa päähänsä 40ja lankesivat maahan kasvoillensa. Ja he puhalsivat merkinantotorviin ja huusivat apua taivaasta. 41Sitten Juudas käski miehiänsä käymään taistelua linnassa-olijoita vastaan, kunnes hän olisi puhdistanut pyhäkön. 42Hän valitsi nyt papeiksi sellaisia, jotka olivat nuhteettomia ja rakastivat lakia. 43Ja he puhdistivat pyhäkön ja veivät saastutuksen kivet saastaiseen paikkaan. 44Sitten he neuvottelivat, mitä heidän olisi tehtävä saastutetulle polttouhrialttarille. 45Ja heidän mieleensä johtui hyvä neuvo, että se oli hävitettävä, ettei se koituisi heille häpeäksi, sillä pakanat olivat sen saastuttaneet; ja niin he hävittivät alttarin. 46Mutta kivet he panivat säilöön temppelivuorelle, soveliaaseen paikkaan, kunnes tulisi profeetta, joka ilmoittaisi, mitä niille oli tehtävä. 47Sitten he ottivat hakkaamattomia kiviä, niinkuin laki sääti, ja rakensivat uuden alttarin, entisen kaltaisen. 48Samoin he korjasivat pyhäkön ja temppelin sisustan ja vihkivät esipihat. 49Ja he valmistivat uudet pyhät astiat ja veivät lampunjalan ja polttouhri- ja suitsutusalttarin ja pöydän temppeliin. 50Ja he suitsuttivat alttarilla ja sytyttivät lamput, jotka olivat lampunjalassa, niin että ne loistivat temppelissä. 51Ja he panivat pöydälle leipiä ja ripustivat paikoilleen esiriput; ja niin he tekivät valmiiksi kaiken työn, mihin olivat ryhtyneet. 52Mutta yhdeksännen kuukauden kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä, se on kislev-kuussa, vuonna 148, he nousivat varhain aamulla 53ja uhrasivat, niinkuin laki sääti, uhrin uudella polttouhrialttarilla, jonka he olivat tehneet. 54Samaan vuodenaikaan, samana päivänä, jona pakanat sen olivat saastuttaneet, se nyt uudelleen vihittiin kiitosvirsillä, kitarain, kannelten ja kymbaalien soitolla. 55Ja kaikki kansa lankesi kasvoilleen, ja he kumartaen rukoilivat kohottaen kiitoksensa taivaan puoleen, joka oli antanut heidän niin hyvin onnistua. 56Ja he viettivät alttarin vihkimisjuhlaa kahdeksan päivää ja toivat polttouhreja riemuiten ja uhrasivat kiitos- ja ylistysuhreja. 57Ja he kaunistivat temppelin etusivun kultaisilla seppeleillä ja pienillä kivillä ja uusivat portit ja kammiot ja tekivät niihin ovet. 58Silloin oli kansalla ylen suuri ilo, sillä pakanain tuottama häväistys oli poistettu. 59Sitten Juudas ja hänen veljensä ja koko Israelin seurakunta säätivät, että alttarin vihkimisjuhlan päiviä oli vietettävä aikanansa vuodesta vuoteen kahdeksan päivän aika, aina alkaen kislev-kuun kahdennestakymmenennestä viidennestä päivästä, iloiten ja riemuiten. 60Siihen aikaan he myös varustivat Siionin vuoren yltympäri korkeilla muureilla ja vahvoilla torneilla, etteivät pakanat voisi tulla ja päästä sitä tallaamaan, niinkuin he ennen olivat tehneet. 61Ja he panivat sinne sen suojaksi varusväkeä, ja samoin he, sitä suojellakseen, varustivat Beetsuurin, että kansalla olisi suojavarustus Idumeaa vastaan.